TUMMAA SAMETTIA

Tumma viitta

taivaasta kantaa

liepeet läheltä laahaa

Tummaa samettia,

kauniiksi kooten

suojaten salaa,

silitellen

Lähelle

syttyvi valon

varjo

kohdalla

hellivi lämmin tuli.

HYMYILEVÄT KASVOT

Astelen hitaasti, ajatuksissani

kesäkengissä,

marraskuussa

hiekka rapisee kengänpohjissa

harmaata kaikkialla

Talvitakki jäi kotiin

melkein villatakki riitti

Sisällä liikkeessä

riisuin senkin

Joku hymyili.

VALOA PIMEYDESSÄ

Tipahtelee vesipisarat

niin raskaina

painavina

Väärä kuukausi

nythän on marraskuu

Kotona

pesässä puuhani kapinoi

Kokoan joulunpunaista

ripottelen

sytyttelen valoa

VALKOISTA

Sulava lumi helmenä hohtaa

kirkkaana kimmeltää

oikkuja ajan janassa

kuin kastemekossaan

katsovi kauas koetun taa

kylmää ja lämmintä lempeää

Se kasvua kaikki

Voi rönsytä riemua riehakasta

tuoksuta humalan lailla

Iloita aikojen kulusta.

TIMANTTIMETSÄ

Varjot laskeutuvat maata kohti

paeten kirkkaita auringonsäteitä

kuin peikkometsä se lymyää

kyyristelee, hiipii

alas

alas.

Valo häikäisee

puidensilmut imee pisaroita

Sininen hetki, saa siteet sametiksi

poimien polulle jäljen.