tiistai 17. helmikuuta 2009

TARINAMAANANTAI 58 aihe/ ROMANTIIKKA


Heräsin aamulla aikaisin. Ei sitten millään tahtonut saada unta illalla silmään! Olihan tänä-iltana
ne kauan odotetut rusettiluistelut. Isälle oli pitänyt montakertaa muistuttaa, että niissä luistimissa oli hihna löystynyt ja teroittaakkin pitäisi! Onneksi se vihdoin tänä aamuna otti puolisen (päiväruoka) jälkeen esille hohkakiven ja alkoi katsella missä kunnossa luistimet olivat. Minä siinä pyöriskelin väkkäränä jaloissa kun hermostutti se ilta niin... Oikein sydänalassa hytkäytteli ajatuskin. Koulussa oli tyttöjen kanssa sipisty välitunnilla että millaistahan siellä tänävuonna mahtaa olla?
Koulun pojat olivat ihan kuin eivät olis välittäneet koko tapahtumasta, mutta valehtelivat mokomat. Ensimmäiseksi ne sinne tuppaa töllistelemään, kuten aina. Yläluokkalaiset etunenässä.

Päivä kului hirvittävän hitaasti. Ei meinannut keksiä tekemistä sitten millään. Kirjakaan ei kiinnostanut yhtään. 
Vihdoin ilta alkoi lähestyä. Tuvan ovelle koputetiin. Tyttökaverihan se tuli ja sekin oli kuin ois tuli hännän alla ollut. Hermostunu kuin mikä.... Hänelläkään ei olleet luistimet terässä. Isä oli luvannut tuoda Linurille hyvissä ajoin ennen luistelun alkua! Sekin vielä... Olla siinä sitten rauhallinen?
Tunti saatiin jotenkin kulumaan, mutta sitten oli pakko,- lähteä luistinradalle. Musiikki soi jo kauas..Dy LaLailaa- vai miten se lausutaan, kun englantia ei koulussa opeteta. Sitä oppii vasta Lyseossa. Joka tapauksessa laulaja on iki-ihana kuin karamelli ja ääni hunajaa...

Mentiin kopille  ja laitoin luistimet jalkaan. Nauhat oli liian pitkät, mistähän äidin korista isä oli ne vohkinut? Kieputtelin nilkan ympäri monta kertaa ennenkuin solmin ne. Tyttökaveri oli ihan hermona ja vilkuili vähänväliä kadulle, joko se isä tulis? Ei vielä näkynyt...voi voi sentään...alkoi jo minuakin hermostuttaa. "Luistellaan vuorotellen siihen asti, jooko?" "Joo".

Sää oli ihan sopiva, vähän kylmä, mutta luistellessa tuli kuuma, joten ihan hyvä ja lunta hipsutteli
hiljalleen. Pimeyttä valaisi kaksi isoa lamppua kummassakin radan päässä. Sivuille jäi hämärän kähmää.
" Nyt isä tulj" huusi kaveri  kun olin luistelemassa kentän toisessa päässä. Huokaisin helpotuksesta ja otin pitkiä potkuja liukuun. Syynä se, että yks yläluokan poika näkyi seuraavan
minun luistelua. Hih...nytkö se vasta minut huomasi?  Ja kun koulussa olin jo siihen pihkssa ennestään. Nyt piti panna parastaan ja tehdä kaikki kiemurat mitä osasin...

Luistelimme kaverin kanssa välillä käsikädessä kun hän oli vielä epävarma luistimilla. Niinpä opetin häntä miten pysyy tasapainossa kun lähtee liukuun eikä kaadu joko pyllylleen tai nokalleen. 
Väkeä, siis kaupungin muita nuoria alkoi olla jo liikaakin Rusetit jaettiin ja voi että inhotti kun selvisi että kaveriksi tuli yks ihan hullu tyyppi- ja oli niin vanhakin, melkein varmaan ainakin kakskymmentä!
Vilauksella näin että ihannekohde luisteli ihan vieraa typykän kanssa. Näytti että isä oli ostanut hienon samettisen luistelupuvunkin ja luistimet oli ihanan valkoiset kaunokkaat! Kyllä masenti.
Onneksi luistelu minulta näytti onnistuvan paremmin kuin tuolta typsyltä..siitäs sait! Ja koulussa en taatusti ole näkevinäänkään, se on ihan tappi-asia.

Väliajalla saatiin kuumaa mehua. Joku käristänyt makkaraakin, mutta eihän meillä ollut rahaa, - mites meillä, mökin tytöillä ois ollu?
Kun luistelu loppui, oltiin ihan väsyneitä ja kotia kohti oli kiire. Siellä sai jotain, vatsa huuti kuin syötävä!
Sängyssä sitten kelasin iltaa ja mietin, mitähän varten ootin viikon koko mokomaa tapahtumaa 
kun pahan mielen vain sai?
No, ensi viikolla loppuu talviloma ja koulu alkaa...näkee taas Sitä Yhtä. 
Posted by Picasa

4 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kiva, sait minut muistamaan niitä jääprinsessa-aikojani ja sitä kuuma mustaviinimarjamehua. En sitä enää juo.

Harakka kirjoitti...

No, olihan romantiikkaa kerrakseen!
Voi itku, kun et päässyt luisteleen sen kivan pojan kanssa.
Harmitti sun puolesta.
Mutta olihan se poika huomenna koulussa taas!

Uuna kirjoitti...

Minäkin olen ollut kova luistelemaan ja ensimmäiset luistimet olivat remmeillä monoihin sidottavat Nurmekset. Tuli vaan kuvastasi mieleen, vaikka ei minulla ihan tuollaisia vaatteita ollut.

Kiva tarina vanhasta ajasta. Asiat eivät aina suju kuten toivoisi.

Miten minulta on mennyt ohi tämä sinun uusi blogisi. Ihana ruusutarha ympärillä ja runojakin. Ne aijon kyllä lukea samantien.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Romanttinen ripaus menneisyyttä.