lauantai 14. helmikuuta 2009

YSTÄVÄNPÄIVÄN MIETTEITÄ


Päivä alkoi iloisissa merkeissä, ja päivällä soitin ystävälleni.Mutta en tiennyt mikä odotti. Kuulin suru-uutisen joka hiljensi taas kerran. Mitä siihen voi sanoa? Lohdutukset ja osanotot ovat vain sanoja.
Omalla kohdalla tulee ensiviikolla taas yksi rajapyykki, joka olisi jaksettava ohittaa...

Suru koskettaa siivellään/
satuttaa/ ja arven jättää/
eikä se häviä/ ikinä/

Siksi ystävänpäivä saa entistä enemmän merkitystä. Ystävän tuki on kullan arvoinen.
Onneksi on ystäviä!
Posted by Picasa

2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

En osaa sanoa sulle oikein mitään, olen hiljaa ja mietin, mitä sanoisin, mutta en keksi mitään..
Miehen sisko juuri kuoli, enkä sitäkään vielä ole ymmärtänyt täysin.
Siihen menee aikaa, aikaa paljon, ennenkuin ymmärtää kaiken, ja ennenkuin hyväksyy kaiken, ja enennkuin osaa edes vähän unohtaa, edes sekunniksi kerrallaan...
Ennenkuin , jo saa luvata itelleen, että olen ite hengissä, ja mun pitää jaksaa silti elää!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Suru kuuluu elämään, mutta sitä on vaikea hyväksyä.

Tarvitsemme toistemme tukea.

Jokainen päivä on Ystävänpäivä.

Kauniita talvipäiviä sinulle, ystäväni!