perjantai 15. kesäkuuta 2012

JUHANNUSTAIKOJA..




 Aamukävelyllä ratkon
kotometsän arvoitusta.

Kuinka voikaan
 hyvä olla,
täällä, kotivainiolla?

Voi
 kun voisin toistaa värit nää
omaan palettiini!

Nämä

Luojan

 hienot,

Luojan

 luomat..

¤

Voisin,
ja
osaisin,
toistaa kesän kaikki värit

sinnetänne

 ripotellen?

¤

Kastehelmet lehdillä,
timanttina välkkyen?
Vihreyttä  maassa, puussa.
Sinisyyttä taivahalla.
kera
pilven valkohattaran.

¤

Poimin kedon kukkasia
sidon sieväksi
kimpuksi.
Kannan kotiin tyynyn alle,
ja nään unta....


2 kommenttia:

Una kirjoitti...

Millaista unta näit? =)

Aikatherine kirjoitti...

kiitos vierailuista ja tervetuloa kirjoittamaan jännäriä... tässä on ihanan aito kesäinen tunnelma runona, minäkin olen lomalla, lähden viikon matkalle.. ei mitään kiirettä teksteillä, kun tulee oma idea. mistä kohdin tahtoo tarinaa jatkaa, sitä ei siis tarvitse jatkaa viimeisestä, vaan ihan mistä kohdin tahansa.. mikä antaa jonkin idean ja toivon mukaan jännitystä, tarinassa voisi olla jo joku "pahiskin" niinhän on tavallisessa elämässäkin.. jos kirjoitat, laita minulle kommi, niin katson luettuani, mihin kohtaan se teksti parhaiten sopii..