lauantai 23. maaliskuuta 2013

Soturi Suomalainen

Mitä kaikkea elämä 

tuokaan mukanaan.

Iloja 

 suruja,

työtä ja taaskin työtä?

Ja elämän varrella kertyvää

rompetta
  
  rinnalle..

..sivuille 

  kummallekkin?

¤
Vaan niistä 

kuitenkaan

iloa ei  paljon ole,

kun aika on lähteä täältä.

Sillä puupalttoon  taskuun

mahtuu

vain yksi.

¤
Kovin vakavaksi  tämä tarinan juoni tässä nyt piirtyi,
kun tarkoitus  oli kuitenkin  ihan toinen?
¤
Kunnioittava
ja
Miettiväinen.

Muisteleva.

¤
Sillä  tänään,

 pääsee  lepoon

tuo Soturi Suomalainen,

pitkään ikään yltänyt mies.

Päivä ei liene siis surullinen?

Tämä päivä,

toki ei,

vaan levollinen.
¤
Kuitenkin,

 se on vain pintaa..   ja sammalta  kasvaa.
¤

2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Voi, kun kaunis olikin runosi!
Niin totta joka sanakin, turhaan sitä ihminen itselleen roinaa kerää, kun mukaan ei saa yhtikäs mitään. Oli rikas tai köyhä, kaikki lähtevät yhtä tyhjänä pois.
Koskettava oli runosi.

Maireanna kirjoitti...

Kiitos harakka sanoistasi..