perjantai 25. lokakuuta 2013

Vuosien siivet


On se kummaa?

Kun mennyttä muistelee,

hetket

ovat juurtuneet

muistiin..

Mutta  

 vuodet, 

ne

ovat saaneet 

siivet?
¤

Kun joskus mietin  elämän aikana tapahtuneita asioita, niin vuodet ovat saaneet  siivet, ainakin minulla.
Alle kouluikäisenä tapahtuneet hetket,  muistan  kuin nekin, ihan kuin  olisivat  tapahtuneet ..eilen?  Mutta kun lasken vuosia, ne ovatkin saaneet siivet?  Samoin  sitten myöhemmin tapahtuneet, niistäkin on vuodet hävinneet siipien ansiosta? Niinkö kauan jo siitäkin on?

Mitä vanhemmaksi ihminen saa elää niin sitä rikkaampi on muistojen saldo. Kokeileppa vaikka  sitä,
 että yrittät muistaa jonkun tilanteen, ihan tarkkaan ?  Sen hetken tunnelman... ihan hämmästyt.

Tällaista pukkasi viimeyönä mieleen ja se runo  piti talteen kirjoittaa..heti.   Vuosien siivet, ole hyvä.

Maireanna


5 kommenttia:

Tuulento kirjoitti...

Niin vuodet menevät siivillä ja edessä olevat tietenkin vielä nopeammin. Loppuuko aika? Lapsuus ja nuoruusmuistot ovat elävinä mielessä, onhan ne talletettu uusiin tuoreisiin aivoihin.

Una kirjoitti...

Aika hujahtaa aina nopeasti. Ihanaa neuletta näkyy kopastasi?

Maireanna kirjoitti...

Oli se ihmeellistä kun lapsena ja nuorenakin vielä ajatteli että aika ei kulje yhtään.. Ja nykyisin se on tätä, aika oikein sujahtaa mennä eteenpäin. Taivaalla kuukin liikkuu..tai siis maa..aivan silmissä? Oletteko huomanneet?
Pian on pidettävä myssystä kiinni :-) No MELKEIN..

Harakka kirjoitti...

Mä kyllä sulle olen varmaan tähän jo vastannut, mutta minne on mahtanut mennä, taivaalle varmaan.
Mutta sama olen itsekin miettinyt, että miten nopeaa vuodet menevät, mitä enmmän ikää tulee, sitä nopeemmin aika menee.
Ja niitä lapsena tapahtuneita kun alkaa miettimään, niin joku on kyllä jäänyt hyvinkin mieleen, ja kun sitä ajattelee, niin muistaa kyllä ihan tarkkaankin.

Maireanna kirjoitti...

Harakalle:
Olisiko hävinnyt silloin kun tämä netti temppuili muutamanpäivän..ei se näytä niin luotettavalle tämä vempele kuin on luotettava ( vielä.. onneksi) oma muisti :-)
Miten lieneekään, mutta erityisesti vanhempana saa muistot enemmän elävyyttä, ihan kuin ne olisi eilen tapahtuneet. Varsinkin ne poisnukkuneet vanhukset, siellä muistissa kuin täällä vielä olisivat? Koti, joka on purettu jo vuosikymmeniä sitten..lämmin tupa..kuin vielä olisi!