Hämärä kietoo tienoot illan lähestyessä yötä kohti.
Lumivaippa, paksu, pehmoinen.
Maisema puhuu talven tavasta suojella
luontoa pakkasen kovalta kouralta.
Kun kovinkin pakkanen hellittää ja tulee suojasää,
kas, kaikki virkoo, uuteen kevääseen.
Vartijoita emme nää
vaikka vierellemme
ne lennähtää.
Turvallista kulkuamme,
hiljaisesti ohjaten.
2 kommenttia:
Kaunis oli runosi, ja kuva siinä vierellä enkelistä.
Siittä meidän suojelusenkelistämme, on ihanaa, kun saamme luottaa siihen, että enkelit kulkee vierellämme!
Kaunis kuva, kuin kiiltokuva.
Tuntuu vähän tökeröltä tulla tähän puhumaan sivupohjista, mutta vastasin sinulle blogissani.
Lähetä kommentti