TARINAMAANANTAI haaste 60/ MERI

Viikonloppu vihdoinkin! Olemme odottaneet piitkän viikon, että pääsisimme lähtemään saareen.
Sellaiset viikonloput ovat yhtä juhlaa, vaikka ruokailut sun muut pakolliset kuviot ovat alkeellista tasoa, ainakin valmistusmahdollisuuksiltaan. Mutta helppoa ja hyvää, on mottona. Isä on tuonut monta lenkkimakkaraa ja peltipurkeista kaivellaan nötköttiä leivälle.
Mutta se lähtö! Ihan hermostuksissaan ei haluaisi läksyjä lukea, mutta ne on pakko vilkaista läpi, sillä isän tuntien, paluu on mahdollisimman myöhään sunnuntai-iltana.
-Onko reput varustettu? ( Tarkoitti että lämmintä vaatetta yöksi ja varallekkin piti olla- jos hulahtaisi vaikka veteen kalliolta)
-Oottakee,kun kerkiin!
Äiti huutaa perään:-ja villasukat kans! ( Oishan tuo jo riittänyt kun on kumpparit.)
Siinä sitten mennään koko sortin sakki kohti rantaa....
Veneranta on ihan lähellä, ja isä on varustellut pakaasia jo paikoilleen ennen meidän tuloa.
Mutta on niin pitkästyttävän hidasta tuo aikuisten homma...pitäis päästä jo lähtemään!
Niinpä lähden odotellessani etsimään matoja mato-onkimista varten. Saaressa ei ole matoja näkynyt vaikka kuinka olisi kaivellut. Minnehän lie luikerrelleet?

Vihdoin alkaa kuulua Kipinän rupsutus, niinpä tuli kiire veneelle. No ei ne ehkä minua ois rannalle jättäneet, mutta mistä ne tietää? Aikuiset ovat kummallisia joskus.

Kaksi päivää menee kuin siivillä. Oli vaikka mitä jännittävää ja ihmettelemistä saaren syvyyksissä.
Puut vain ratisi kun juoksentelin ympäri saarta. Ja nälkä tuli aina ihan hirveä! Nuotiolla paistettu makkara oli aivan ihanaa.
Sunnuntai-ilta tuli vääjäämättä. Oli pakko lähteä ja isäkin hätäili kun tuuli nousi. Taivaskin tummeni,
pian löi salamat! Nyt, - ja äkkiä veneeseen!
Kipinä yskähteli, mutta läksi kuitenkin käyntiin ja kohta veneen kokka vain kohisi kun viiletimme kotia kohti.
Alkoi sataa ja alkoi paleltaa. Tuuli repi puseroita eikä nähty mitään kun tukka riippui märkänä kasvoille.
Keskellä meren selkää aallot löi jo pelottavan korkeina. Vene pomppi kuin korkki vedessä.
Kipinä sammui! Se sai vettä mootoriinsa. Nyt pelotti ihan sikana. Isä yritti käynnistää moottoria, mutta eihän se ollut hengissäkään sekään. Vettä ryyppäsi! Nyt huomasi aikuisistakin että nyt oli P... merrassa..

Meri riehui ympärillä kuin puurokattila ja me siinä avuttomina, mitä tuleman piti!

Mikä ihana ääni kuului kauempaa, sieltä tulla lotjotti iso vene, jota ei myrsky hetkauttanut. Lipui tasaisesti vierelle ja otti veneemme hinaukseen....ja päästiin rantaan elävänä. Uskalsin nyt jo sanoa ääneen. Jalat vapisten mentiin kotiin kuin uitetut kissat.
Loppu tarinasta onkin sitten historiaa. Onnellinen loppu.

TARINAMAANANTAI 58 aihe/ ROMANTIIKKA

Heräsin aamulla aikaisin. Ei sitten millään tahtonut saada unta illalla silmään! Olihan tänä-iltana
ne kauan odotetut rusettiluistelut. Isälle oli pitänyt montakertaa muistuttaa, että niissä luistimissa oli hihna löystynyt ja teroittaakkin pitäisi! Onneksi se vihdoin tänä aamuna otti puolisen (päiväruoka) jälkeen esille hohkakiven ja alkoi katsella missä kunnossa luistimet olivat. Minä siinä pyöriskelin väkkäränä jaloissa kun hermostutti se ilta niin... Oikein sydänalassa hytkäytteli ajatuskin. Koulussa oli tyttöjen kanssa sipisty välitunnilla että millaistahan siellä tänävuonna mahtaa olla?
Koulun pojat olivat ihan kuin eivät olis välittäneet koko tapahtumasta, mutta valehtelivat mokomat. Ensimmäiseksi ne sinne tuppaa töllistelemään, kuten aina. Yläluokkalaiset etunenässä.

Päivä kului hirvittävän hitaasti. Ei meinannut keksiä tekemistä sitten millään. Kirjakaan ei kiinnostanut yhtään. 

Vihdoin ilta alkoi lähestyä. Tuvan ovelle koputetiin. Tyttökaverihan se tuli ja sekin oli kuin ois tuli hännän alla ollut. Hermostunu kuin mikä.... Hänelläkään ei olleet luistimet terässä. Isä oli luvannut tuoda Linurille hyvissä ajoin ennen luistelun alkua! Sekin vielä... Olla siinä sitten rauhallinen?

Tunti saatiin jotenkin kulumaan, mutta sitten oli pakko,- lähteä luistinradalle. Musiikki soi jo kauas..Dy LaLailaa- vai miten se lausutaan, kun englantia ei koulussa opeteta. Sitä oppii vasta Lyseossa. Joka tapauksessa laulaja on iki-ihana kuin karamelli ja ääni hunajaa...

Mentiin kopille  ja laitoin luistimet jalkaan. Nauhat oli liian pitkät, mistähän äidin korista isä oli ne vohkinut? Kieputtelin nilkan ympäri monta kertaa ennenkuin solmin ne. Tyttökaveri oli ihan hermona ja vilkuili vähänväliä kadulle, joko se isä tulis? Ei vielä näkynyt...voi voi sentään...alkoi jo minuakin hermostuttaa. "Luistellaan vuorotellen siihen asti, jooko?" "Joo".

Sää oli ihan sopiva, vähän kylmä, mutta luistellessa tuli kuuma, joten ihan hyvä ja lunta hipsutteli

hiljalleen. Pimeyttä valaisi kaksi isoa lamppua kummassakin radan päässä. Sivuille jäi hämärän kähmää.

" Nyt isä tulj" huusi kaveri  kun olin luistelemassa kentän toisessa päässä. Huokaisin helpotuksesta ja otin pitkiä potkuja liukuun. Syynä se, että yks yläluokan poika näkyi seuraavan

minun luistelua. Hih...nytkö se vasta minut huomasi?  Ja kun koulussa olin jo siihen pihkssa ennestään. Nyt piti panna parastaan ja tehdä kaikki kiemurat mitä osasin...

Luistelimme kaverin kanssa välillä käsikädessä kun hän oli vielä epävarma luistimilla. Niinpä opetin häntä miten pysyy tasapainossa kun lähtee liukuun eikä kaadu joko pyllylleen tai nokalleen. 

Väkeä, siis kaupungin muita nuoria alkoi olla jo liikaakin Rusetit jaettiin ja voi että inhotti kun selvisi että kaveriksi tuli yks ihan hullu tyyppi- ja oli niin vanhakin, melkein varmaan ainakin kakskymmentä!

Vilauksella näin että ihannekohde luisteli ihan vieraa typykän kanssa. Näytti että isä oli ostanut hienon samettisen luistelupuvunkin ja luistimet oli ihanan valkoiset kaunokkaat! Kyllä masenti.

Onneksi luistelu minulta näytti onnistuvan paremmin kuin tuolta typsyltä..siitäs sait! Ja koulussa en taatusti ole näkevinäänkään, se on ihan tappi-asia.

Väliajalla saatiin kuumaa mehua. Joku käristänyt makkaraakin, mutta eihän meillä ollut rahaa, - mites meillä, mökin tytöillä ois ollu?

Kun luistelu loppui, oltiin ihan väsyneitä ja kotia kohti oli kiire. Siellä sai jotain, vatsa huuti kuin syötävä!

Sängyssä sitten kelasin iltaa ja mietin, mitähän varten ootin viikon koko mokomaa tapahtumaa 

kun pahan mielen vain sai?

No, ensi viikolla loppuu talviloma ja koulu alkaa...näkee taas Sitä Yhtä.