Hyvää Äitienpäivää!

Äidit, nuo väkevät,

leijonaemot, simasuut/

niille tänään soi serenaadit

kahvit kannetaan sänkyyn/

lauletaan laulut,

kukkien kera

tottakai!

Hyvää äitienpäivää!

Maireanna

Se päivä

Vaikka on

 kaunis keväinen päivä,

niin tänään on taas

SE päivä, 

Jolloin

aurinko

pimeni,

linnut

vaikeni.

Ja

valkoinen

vaate

mustaksi

muuttui.. 

¤ 

¤ 

Lähden  viemään  kynttilän ja krookuksia  haudalle.

Koetan kahlata tämänkin päivän läpi...

¤

Maireanna

Ei vielä

Iltapäivän valo/

vielä hiukan kylmänoloinen/

kurkistelee verhon takaa.

Vielä ei houkuttele,

ei pihaa haravoimaan,

ei kasvimaata tarkastamaan..

On lämpimämpää

juoda iltapäiväkahveja

vielä sisällä hellan lämmössä.

¤

Maaliskuun viimeinen päivä meneillään. Kuukausi oli yllättävän lämmin ja kesää odoteltiinkin  jo ihan kohta  alkavaksi,  vaan toisinpa  kävi. Nyt puhaltelee pohjoistuulet, ja öisin on pakkaslukemia. .Kylmää on.

Ei tee mieli pihatöihin, ei.. Aurinko kyllä päivällä lämmittää, mutta varjossa jäätyy kädet.Ainakin minulla. 

Olen ollut todella saamaton koko maaliskuun. Kirjoittaminenkin on vähentynyt, enkä ole saanut muutakaan aikaseksi, alkaako vanhuus vaivata? No ei sentään, kokemuksesta tiedän että laaksohetket  tietää uutta.

Joten, näemme taas, ehkä jo pian!

Maireanna

Raskasta lunta

                     Vitivalkoinen 

peitto

           on kattona kaiken yllä/

Vitivalkoinen/

                    ohuen oksankin yllä/

                              Vaikka kuinka jo tahtoo

                       Neiti Kevät /

                  jo 

                             aikoisi

                           sulattaa  kaiken,

 myös

              sen Vitivalkoisen!

               Tunnet hetken vielä,

        - se on

     

                                   Vitivalkoista,

                                                      raskasta lunta.

¤

Räntäsadetta saatu, pian on  jo 

montakin päivää.. On Helmikuu?

     Sade syö

  raskasta lunta..

¤

Ihana on luonnossa liikkua, kuunnella lintujen varhaista keväänlaulua.

Hengittää vihreää lupaavaa kevättä.

Uneksia tulevasta!

Maireanna

Sidon somasti pakettiin..

Kostutan kirjaimet,

 musteessa liotan,

nostan ne sitten,  narulle

kuivumaan.

*

*

*

Hyväksi lopuksi,

tarinaksi

kokoan..

Sidon somasti

pakettiin,

sinisellä

punaisella väritän..

¤

Talven valkoisin terveisin

Maireanna

Vuosien siivet

On se kummaa?

Kun mennyttä muistelee,

hetket

ovat juurtuneet

muistiin..

Mutta  

 vuodet, 

ne

ovat saaneet 

siivet?

¤

Kun joskus mietin  elämän aikana tapahtuneita asioita, niin vuodet ovat saaneet  siivet, ainakin minulla.

Alle kouluikäisenä tapahtuneet hetket,  muistan  kuin nekin, ihan kuin  olisivat  tapahtuneet ..eilen?  Mutta kun lasken vuosia, ne ovatkin saaneet siivet?  Samoin  sitten myöhemmin tapahtuneet, niistäkin on vuodet hävinneet siipien ansiosta? Niinkö kauan jo siitäkin on?

Mitä vanhemmaksi ihminen saa elää niin sitä rikkaampi on muistojen saldo. Kokeileppa vaikka  sitä,

 että yrittät muistaa jonkun tilanteen, ihan tarkkaan ?  Sen hetken tunnelman... ihan hämmästyt.

Tällaista pukkasi viimeyönä mieleen ja se runo  piti talteen kirjoittaa..heti.   Vuosien siivet, ole hyvä.

Maireanna

Hääpäivänä

Kun on  arkea  paljon

ja  juhlia  vähän

on ihana  saada tulla juhlahan  tähän.

 Iloita  kanssanne  vihdoinkin  häistä

 vaikk  ette  ois  välittäneetkään  näistä,

 Mutt  kyllä  morsiona  sentään on  ihana  olla,

ja kulkea  sulhasen  kanssa  hääkartanolla!

 Saa  pukea  päälle  se  prinsessapuku,

 saa  ilossa  nähdä  myös  koko  suku.

 On  sulhanen  komea  kuin  prinssi  Uljas ja  rehti,

 tästäkö  alkaa  se  uusi  lehti?

 Olkoon  onnekas  päivä  myös  lasten,

 kuin   se on  myös  sukujen

 vanhempien,   harmaahapsien.

 Nyt  saatiin  perhe   vanhanaikainen,

 se  tehtiin  mallista  nykyaikaisen.

Onnellista yhteiseloa  toivottaa koko hääväki!

¤

Tämän runon olen kirjoittanut tilauksesta eräisiin häihin 10 vuotta sitten. Hääpari eli avoliitossa vuosia  ja yhteisiä lapsiakin oli jo tehty. Suku alkoi  kuitenkin painostaa ja mieluilla hääjuhlaa aikaseksi, ja niinpä ne sitten suvun vanhimpien iloksi pidettiinkin.

Löysin lapun runosta  laatikkoni pohjalta ja ajattelin että sen  uusi säilytyspaikka lienee Sirpaleet.

Oikein kaunista syyskuun viimeistä sunnuntaita toivotan jokaiselle lukijalleni ja nähdään taas runoilun merkeissä.

Maireanna

Tehtävä täällä

Ihmisen  ikä

 voi olla

 lyhyt  tai  pitkä.

Lyhyt  ja  kaunis,

 tai

 pitkä,
 ja

  täynnä

 koetun  tuskaa,

 paljon 

 ilojen  määrää.

¤

¤

¤

Kaikissa elämissä  kuitenkin  on se elämän  tarkoitus.

Tehtävä  täällä.

Sain  tänään  kuulla  erään  iäkkään  ystäväni  poismenosta.

 Siksi  tämä  runo  Hänelle.

Maireanna

Kesäleikit

Niin

koitti kauniit 

kesäpäivät

viimein/

pilvettömät, 

huolettomat/

.

.

.

Ne

kaikki 

 pitkänpitkät

kesäpäivät.
.
.

Jännittävät

 salaisuudet
.
.

piiloissaan
.

 lymyten/

Niitä pieni 

Lauri

käy

innolla

jo

ratkomaan/

 kuin

pieni sotilas!

¤

Huolettomat lapsuuspäivät,

 kaikkein kallisarvoisimmat on/

Siis 

anna

lasten  leikkiä!

¤

Sininen jonka unohdin..

Pitkän  pimeän 

talven jälkeen,

kun

 pilvet 

väistyvät,

!

!

hämmästyn!

Olin unohtanut

kuinka sininen taivas onkaan?

Ja kuinka valkoisia

pilvet ovat?

ja auringonvalo,

paraskaan lamppu ei

  vedä  sille vertoja?

¤

Pumpulilumen suojassa..

..puiden olksilla

kuormana

 kevyenä

on pumpulilumen paino

vain kevyt.

Se

lämmittää..

ne  monet männynsilmujen

pienenpienet alut.

Pumpulilumessa

miljoonat hiutaleet

liittyi  yhteen,

ringiksi,

piiriin pitävään.

Siten

sai männynsilmulapset

lämpimän

kodon.

¤

R O O L I L E I K I T

Kotona  ennen, 

löydettiin 

jännittävät 

 leikit,

silloin 

kun  pieniä  oltiin  

ja

alkoi  kiinnostaa 

roolileikit.

Katsottiin  roolimalliksi: 

turvallinen  isä, 

ja 

äiti  oli  kodin  sydän.

Äiti  

  loi  tuoksut  

kotiin   

äiti,  

täytti  kurnivat  vatsat.

Isä  kantoi  

 turvallisen  olon, 

kaiken sen

 mitä  siihen  liittyikään?

Lapset, 

haki  malleja 

pihapiiristä, 

navetasta, 

aitasta  ja  pellolta, 

pajan  

riihen 

ja  tallin  liepehiltä.

Niistä  ennen  roolimallit  tehtiin!

Vuodet

 

 

Aina kerran vuodessa

tulee mietittyä

aikaa,

ja sen

 kulumista.

Nuorena sitä ei huomannut.

Toivoi vaan,

 että kuluisipa

nopeammin!

 

Nyt se sitten kuluu..

 liian nopeaan?

 

Mutta oikeastaan sitä ei nytkään huomaa..

muuten kuin

ryppyisenä

pintana?

Kolotuksina,

kipuina

ja

mitä niitä nyt onkaan..?

 

 

¤

Tuoksuu ilmassa loppukesän kostea maku..

Kun aamu aukaisee silmänsä/

kiirii metsästä tikan täry

se morsettaa madolle/

mahdatko kaukanakin  olla?

¤

Sudenkorento lähellä pyrähtää lentoon/

se pienenpieni keiju

jota kuultavat siivet kantaa/

Heinänkorsi

vain hetkisen

liikahtaa..

kun korento sille levähtää..

¤

Ilmassa tuoksuu

loppukesän kostea

maku/

mansikkaa, vadelmaa, kanervaa..

Kaukaa kuulen

joutsenten torvet/

Joko nyt pois, ei, ei vielä/

saahan  poikaset hetkenvielä  kasvaa?

Sitten kantavat niidenkin siivet.

¤

AIKA

AIKA etenee/

AIKA hupenee/

kohta on kesä ohi.

Ken vois ajan pysäyttää/

Suven helmoista

 kiinni ottais/

Jarruttais pimeän tuloa?

Vielä on  paljon kukkia nupulla/

vielä paljon  pieniä linnunpoikasia...

AIKARAUTA

Ei paljon

ehdi

 miettimään,

mitä onkaan,

tää

 elämä?

Kun painaa pitkän pitkää

 päivää,

koko viikon

 aina..

 eteenpäin.

Ei aikaa ole

 jäädä

 pohtimaan,

saati sitten

 suremaan,

 mikä oisi

oikeasti

Sulle tärkeää.

Siinä jää moni asia,

ohi,

 pimentoon.

Sillä aikarauta  säälimättä

 takoo verkkojaan,

sitoo Sinut

 kudelmaan,

mukaan aikakauden tarinaan.

¤



Syyslaulu

Sammaleessa

 koppakuoriainen

korren päällä matkustaa..

piiloako pakkaselta metsästää?

Kohta, kohta  alkaa halla parkaa korventaa,

ja jos ei  pian salapaikkaa saa,

eipä silloin,

 auta kova kuori,

siitä

 lienee suurin huoli?

Varpaat silloin koukistuu

kun  halla..

 haukkapalan

 saa!

 

Syysmaisemassa,

 soi isänmaan korkeaveisu,

puhtain sävelin se soi.

Vuodenajoista kiittäen

kaikista

vaihtuvista.

Nyt

syksystä tästä

se soi.

JOSKUS

Joskus sitä näköala
 on
kapeammalla
linjalla,

mutta laajakangasnäyttönä
 näkee kuitenkin aina
 enemmän..

VANHA KIRJA ja AIKA

Sateisena päivänä
on aikaa
avata kirja
vanhakin/
ja sukeltaa tarinaan.
Aika
 kirjoittajan ja lukijan välillä
 on kuin veteen piirretty viiva/
Aika
on
se vain on.
Aina.

PERHOSTEN LEIKKI

Kesän

 keskipäivä,

lepatus perhosen,

liplatus veden.

Suhina

koivujen,

tuuli   huokailee

 helteestä..

ja viilentää.

¤

HYVÄÄ KESÄÄ!