Kuuntelen sateen puhetta..

Liukkaat laudat jalkani alla

kiiltävät pisarat

noruvat lipalta

.

alas

.

kuin 

helminauhat

.

 valuvat

.

maata kohti.

.

Silti uhmaan

tätä

sadejumalan valtakuntaa..

 ja jään

sitä kuuntelemaan.

.

Helisevää 

 solisevaa

ääntenjuopaa/

sitä

pulputtavaa

sateen

puheen ääntä.

.

.

Tiptip tip

lorilori

pulp

pulp?

.

Ihan vierasta kieltä?

R O O L I L E I K I T

Kotona  ennen, 

löydettiin 

jännittävät 

 leikit,

silloin 

kun  pieniä  oltiin  

ja

alkoi  kiinnostaa 

roolileikit.

Katsottiin  roolimalliksi: 

turvallinen  isä, 

ja 

äiti  oli  kodin  sydän.

Äiti  

  loi  tuoksut  

kotiin   

äiti,  

täytti  kurnivat  vatsat.

Isä  kantoi  

 turvallisen  olon, 

kaiken sen

 mitä  siihen  liittyikään?

Lapset, 

haki  malleja 

pihapiiristä, 

navetasta, 

aitasta  ja  pellolta, 

pajan  

riihen 

ja  tallin  liepehiltä.

Niistä  ennen  roolimallit  tehtiin!

VANHA KIRJA ja AIKA

Sateisena päivänä
on aikaa
avata kirja
vanhakin/
ja sukeltaa tarinaan.
Aika
 kirjoittajan ja lukijan välillä
 on kuin veteen piirretty viiva/
Aika
on
se vain on.
Aina.

Rinnallakulkija

 

Tunnetko joskus
kuka Sinua ohjaa,
valitsee puolestas paremman tien?
Vältytkö vaaralta
hiuksenhienosti,
vasta jäljestäpäin
huomaat sen?
Aina ei kuitenkaan kaikki mene niin,
vaan kohti
kovaa kuljettaa,
vaikka varmasti et tahtoiskaan?
Kuitenkin,
kaikki on kirjassa rinnallakulkijan,
tiedon sieltä se saa ja johdattaa
mikä sinulle parhaaksi
katsotaan.
Toivoa aina voit, sillä joskus se toteutuu.

Toivotaan jokaiselle Uuden Vuoden päivälle
Hyviä, Iloisia Asioita
Kuunnellaan rinnallakulkijan
hiljaisia ohjeita arkisissakin asioissa.

Kuohuva koski

 

Kuin kuohuva koski,
voimalla virtaa.
Villinä vaeltaa
syöksee sulanveden
kylmästä
välittämättä.
Niin myös aika,
jatkaa
kulkuaan.
Ylittää vuoret
vastoinkäymisten.

Vaikka luonto on jähmettynyt kylmän kourissa kuin säikähtänyt,
myllynkoski ei pysähdy.Se kohisee, joskin hiljaa, mutta kohisee kuitenkin.
Puidenoksat niijailee kaarelle lumenpaljoudesta.
Hangella piipertäjien jäljet...
Taustalta kuuluu kaupungin urbaanit äänet.
Jäältä hiihtäjien viuhuvat sauvojen suhahdukset.

JÄÄTYNYT

Jäätynytkö lie
ihmisen
 hyvä tahto,
toisesta välittäminen.

Eksynyt
hektiseen elämänmenoon?

Jäätynytkö lie
 rauhan kehto,
unohtunut
jonnekkin?

Nobelin rauhanpalkinto
tavoita ei saajaansa.

KAKSI ON MUISTOA KESÄSTÄ..

Kaksi makeaa
punaista
omenaa.
Keinuu lumen
peitossa
oksalla
omenapuun.

Pakkasen puraisu,
kylmän puhallus,
pudottaa

alas maahan.

TOIVE

Kunpa tuleva talvi,

ei olisi

viimetalven veli?

Ei purisi puhuri,

paukkuisi pakkanen,

Vaan
lempeästi
käärisi
lumeen
ja
vain hiukkasen

nipistäis.

MUISTELUITA...

Lapsuudessa parasta
venevaja
 rannassa!
Sinne aamuvarhaisella
isän kanssa kiiruhdin.
Käki kukkui kuusikossa
peipposet
 liversi koivun latvassa.
Pääskyset yllä ilakoi,
kaiken kattona
aurinko,
kuumasti jo helotti.
Ei mikään voita
 sitä tunnetta,
kun ahven minua narrasi!
Isä verkkoa tarkisti,
nosti hauen veneeseen.

Aitta neitsytkammioni,
sulhasina ampiaiset.
Hämärässä
 kuuntelin,
kaukaisia ääniä.

(Kuului koiran haukuntaa)

Pihaan ajoi
 joku
salaa,
ohi ajoi
 rantaan
 kalaan.

Kukko kiekui, herätkää.!.

Aitan penkin
 täytti kylänväki,
jos juhlaa oli talossa.
Sinne mahtui joka iikka,
ja tarinata riitti.

¤
Kuvat Karttulan talomuseosta, Riuttalasta.
 Muistot ovat oman aitan, pihan.

KUIN KATSOISI KUKKASTA

Kuin katsoisi kukkasta
loistavaa silmää,
Taimena kasvaa,
varsi venyy.
Lehtiä loihtii
lisää ja lisää.
Nuppuja nousee,
lopulta aukee
häikäisee
kauneudellaan.

Näin myös
ihmisten
 iän kulku.
Eilen vielä,
kontaten kulki,
tänään,
¤
¤

aikuisen tahdissa astuu?

LAINATUT VÄRIT

Nurmella loistaa värilaikku
silmänilo
 ja ihastus.
Terälehdet hentoina auki
heteet
aurinkoon ojentuu.

Sinistä jää katsomaan
kuin taivaalta,
ois se
lainannut
värin.
Tai vedeltä,
 kenties.

Siivet kantavat,
vievät.
Pilviltä valkoinen
pukuun lainattu värikö lie?

KAUPUNKI

Lumi pyörii pehmeänä kengän alla
kulkuväylä jalankulkijalla kapea.
On lauantai ja vapaa viikonloppu
aikaa tavata ystävät.
¤
Kupit helisee kuin pienet tiut telineissä.
Tuoksu huumaa kupin uumenista
kielenkannat kirvoittaa.
Huhut, juorut, päivittyy.
¤
Metsän siimekseen häipyy hiihtäjä,
suihkaa suksi, vauhdin hurma elvyttää.
Nousee askel nopeasti
potku paahtaa eteenpäin.
¤
Kadun kulkijalla, vanhuksella,
vauhtia suo rollaattori.
Lyhyt askel, kiirehtimätön.
 Manaa kuopan kohtaa,
 kulkupelin juuttumista...
¤
Marketista kohtaa menon mahtavan
vähän hysteerisen, ärtyisän.
Viikonruokaa hamstraa moni,
auto täyttyy ..eväästä.
Köyhääkö tää lie,- no ei!

KEVÄTKILO-kevätilo

1

Huikaiseva valon voima

sokaisee silmät ja mielen/

jäähelmi oksalla kimmeltää

säteen viestiä jatkaa eteenpäin/

2

Pajunkissat jalkojaan ojentelee

turkkinsa harjaa/

hangella, kun

varjot lyhenee

3

Lumen valkoinen hohto

sininen varjo/

valolle kättä lyö/

Aavistus ilmassa

tuoksussa/

hivenen kevättä jo?

¤

VALOA PIMEYDESSÄ

Tipahtelee vesipisarat

niin raskaina

painavina

Väärä kuukausi

nythän on marraskuu

Kotona

pesässä puuhani kapinoi

Kokoan joulunpunaista

ripottelen

sytyttelen valoa

VALKOISTA

Sulava lumi helmenä hohtaa

kirkkaana kimmeltää

oikkuja ajan janassa

kuin kastemekossaan

katsovi kauas koetun taa

kylmää ja lämmintä lempeää

Se kasvua kaikki

Voi rönsytä riemua riehakasta

tuoksuta humalan lailla

Iloita aikojen kulusta.

YLHÄÄLTÄ KATSON ALAS..

..näen virtapiirin/

kosketuspinnan/

joka johtaa toiseen/

antaa voiman/

luo massan/

aivoksi asti/

Luo liikkeen.

AURINKOISIA KIERTEITÄ.

Keskeltä aloitti,

kehäksi kiersi

kokosi kesäiset päivät.

Auringonkukka.

KIRJA

Tämä kirja/

hämmentää/

lohduttaa/

pitää kädestäsi/

pyyhkii kyyneleet/

Etsi se ja hämmästy.

En olekkaan yksin.

PÄIVÄUNIA

Torkun kuistilla, unisena/

olisi päivätorkkujen aika/

Heinäkuun viimeinen päivä/

sireenien oksat heijaa tuulessa hiljaa/

kuin tuhat kelloa vienosti sois/

Raukeat, lämmöstä lauenneet äänet

viikosta väsyneet/

arjesta rasitetut/ siestaako vartoo/

auvoa elämään /

Silmänurkasta katson- ja hämmästyn/

keijuko kukani päälle istahti/

helmansa hauskasti levitti/

sulki suloiseen satuunsa/

Kietoi harsonsa peitoksi.

KASARINOSTALGIAA

Kesäiset lämpimät päivät muistan/

lapset telmivät pihalla/

äänet kaikui laatikolta../

äiti, äiti!

Tuu ikkunaan!/

hiekkaisia jälkiä eteisessä/

lapiot sikinsokin./

Nuhaisia neniä./

..eihän kenkiä tarvitse?/

Punainen pyörä pihalla nurin/

ajosta kolhuja saaneena./

Vuodet vierivät/

Pyöräkin ruostunut on/