OIJOI, MITÄ SÄ TEET?

Poika istuu bussin perällä,

viimeisessä penkissä.

Kuoppaista tietä

bussi mataa

joka päivä

samaa rataa..

-Sitten

 huomasi

Sinut.

Mietin minne sä meet?

Mitä sä teet?

Oijoi

oijoijoo..

minne sä meet?

Sun vaalea kiharapilvesi

sokaisee..

Voi katso tänne,

täällä mä oon!

Bussi  jatkaa vaan kuoppaista tietä  kulkuaan..

ja tuhat tähteä

pääsi päällä nään!

Oijoijoo..

niin  nään, joo..

Kohta bussista mun jäätävä on..

katso tänne, täällä mä oon!

Minne sä meet,

mitä sä mulle teet..

oijooih!

¤

Hihih,tämä runo tupsahti yön pimeänä hetkenä ja tiesin heti, mille kuvalle runo tulee..
Nykyään runot syntyvät yöllä ja niinpä on yöpöydällä oltava kynä ja paperia..

mukavaa talvista tiistaita

toivottaa  Maireanna

Kohotti vihdoin kasvonsa kevät..

 ..tuli vihdoin ja viimein!

¤

Tuli ja  lämmitti 

 kotoni kylmän 

kallion,

sitä hyväksi kulkea, 

vaikka paljain jaloin !

Jopa herätti uinuvat perhosetkin.

Ja  puhalsi pois,  ne  viimeiset jäät..

Se lämmitti järveni veden,

sorsille sopiviksi,

kasveille kaikille,

kesäiseksi 

kelluntapaikaksi.

Kaloille keinuvat lempeät laiduntalaihot.

Mieleni minun tekevi

kovin kovasti  ääntäni koettaa?

 Kavuta  kiviselle pöydälle,

haastaa  Kaiku  kisailuun.

Se vastaako takaisin,

toistaako tärkeän tarinan..

Jo on kevät täällä?
¤
¤

  Kaiku kaukaa  kallion takaa vastaakin..
takaisin:

Se on TÄÄLLÄ.ä.ä !

¤

Oikein kaunista jokaista keväistä päivää 

 .. ainakin syksyyn asti.

 Silloin  kyllä jo  toivookin sadetta saamaan..

Maireanna

Räystäästä tippuu ja lirisee..

Räystäästä tippuu..

 hyvää lupaa

ihanko että,

keväistä säätä

ja loiskuvaa vettä.

Se kadut täyttää

se lirittää

se iloisesti

lirittää..

Vie mukanaan talven lumet,

vie mukanaan 

pakkasen 

painajaisunet!

Hupsista

 keikkaa,

ota kalossit mukaan

sillä kuivin jaloin 

tuolla 

ei kulje 

kukaan!

Iloista Pääsiäistä!

toivottaa

Maireanna

RUNON ja SUVEN PÄIVÄNÄ.

Päivä nousi
korkeaksi
ilma
 ilolle leppeäks.

Kasvatti
kerälle mansikan,
poskelle väriä piirsi.
Makuja monelle
 herkuks
itelle erikoisest.
Nostan maljan mansikalle
päivänä runon ja suven.

UNELMAT

Ne ovat kuin pienet siemenet
alkuja  ajatuksen.
Ne alkavat kasvaa
 toiveesta ravinnon saa.
Kasvavat kokoonsa
ovat sitten totta.
Ne unelmat.

VILLASUKKAROKKI

Vettäkö sataa vai ukkonen älämöi
villasukat jalkaan, villasukat jalkaan
muuten ei lämpiä sitten millään
ei sitten millään.
Vilu tärisyttää
hampaat kalisuttaa
kananlihalla, niin kananlihalla.
Villasukat jalkaan villasukat jalkaan
ja kuuma rommi lämmittää!

POSTIA SINULLE...

Postiluukku kolahtaa,
keräät pinon mainoksia,yksittäisen kirjeen.

Mikäs tuo? Värikäs kortti.

Käännät innoissasi kuvapuolen, keneltähän lie?
Krookuksia, ensimmäiset leskenlehdet,
entäs nuo orvokit?
Kukkainkieltä kertovat.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ!

LÄMPIMIÄ PÄIVIÄ!

Vaan keneltä,
sen tahtois tietää jo.

Etsit, etsit kovin
mietit pitkän tovin..

Pieni kirjain paljastaa, se A.

KEVÄTTÄREN JALANJÄLKI

Kevättären öinen tanssi,

Hallapojan kanssa paljastuu..

Haihtuu helmeilevä aamukaste.

nousi maasta jalanjälki./

Kevyesti koskettaen,/

- sipaisi se kukkasesta

terälehden./

Elvytti valolle vapaasti.

KEVÄT TULI KEIKKUEN...

Auringonpaistetta, lämpöä,

nurmen hentoa viherrystä,

ilmassa lintujen innokasta liverrystä.

Voiko muuta kuin istua ja kuunnella?

Nauttia kevään askelista.

KEVÄTTÄKÖ?

Katson taivaalle, uskon että on kevät.

Katson maahan,

näen/ vain harmaata ankeaa.

Iholla tunnen pohjoisen puhurin,

linnutkin vaienneet ovat.

Hanki ei poistu,/

tiukasti vaan paikallaan...

Kaksi viikkoa myöhässä/

mille pysäkille jäi?

JÄLJET

Sulava lumi, kolhuja pinnassa

ajassa pimeyden saatuja.

Toiset syviä,arpia jättäen.

Toiset hipaisten,häipyen pois.

Rosoinen pinta tasoittaa kaiken.

Mitä jää jäljelle?

HERÄÄMISEN AIKA..

Lumenvaippa haipuu pois,- kuin alamainen Keväälle se ois./

Nousee vesi, kohiseepi koski,/

 kuohuvana/ poreilevana. Happirikkaana/

 se ruokkii rannat, herättääpi nurmen nukan./

Purot loiskii,/ kivet kiiltää, toistaa sinen kuvaa/

missä valkopilvet soutaa taivaan kantta.

Heräämistä/ kaikkialle kuuluttaa.

Jo kohta kurkottaapi kukat, valonsäteis kylpien, riemuiten.

Heläjää jo ilman äänet./ Keväälle!

SUKLAATA ja ARKEA!

Loskaa. Muutenkin viileä päivä. Paleltaa./

Kaupoissa hirveä hyörinä,/

alennusmyyntejä paasaa kaiutin./

Ylitän katua vihreällä../

Kengät kastui.. ja kastui takki,/

kun ohitse pyyhälti kiireinen kuski!/

Vimma valtaa sorretun mieleni,/

saisi hallita ajokkinsa tuo rupinen kuski!/

Ylitän rapakot lyhyin jaloin,/

venyn venyn, vaikka vaaksan verran?/

säästyiskö sadettajalta./

Pakenen kahvilan suloiseen hämärään,/ teen pesän ja rauhoitun./

Iso kuppi kahvia.Ja paljon maitoa,/ sitä aitoa./

Tummaa suklaata pari palaa. Ihanaa.

KUVAJAISET

Vesi, hiukan väreilee,/

kun peilityyntä pintaa koskettaa./

Kuvajainen herää elämään./

Pilviveikot lipuu taivaan kantta,/

niiden kuvajaista ihailee../

Veneet keinuu, keinuu laiskasti,

ees taas, ees taas, huojuen./

KIMALLUS

Kirpeä on aamu , huurteinen./ Jäljen jättää säde auringon/

 jäähelmen tavoittaa/ sen sulattaa./

Kosteutta koivu pian tarvitsee,/ jäähelmet sitä ravitsee./

Käy kasvuun uuden kesän,/

saa lintu pehmopesän./

Varjot vaipuu valon tieltä,/ paljastuupi polun viertä,/

 löydän esikoita sieltä./

Taipuu talvi,/ neiti kevät tanssii kohta voitonjuhlaa.

VÄLÄHDYS MENNEISYYDESTÄ

Maisema lippuu ohitseni,/

 hitaasti ja uneliaasti./

---------

Halusin taltioida näkemäni,

 hitaasti ja uneliaasti./

Muistaisinko tätä enää koskaan?/

Kunnes vuosikymmenien jälkeen /aivan äkkiä ja yllättäen,/ 

muistin sen!/ Sen tuoksut,/ missä olin...

PÄÄSKYN PESÄ

Toukokuuta me vuotetaan/ se lupaa lämpimää,/
kutsuu pääskysetkin joukolla tänne,/pesät vartovat sirkuttajaa./

On kuitenkin vielä/ se pesä autio, tyhjä,/
kun kylmyys seutua kangistaa./ Lumivaippa viel´ peittoa kotimaan./

Pitkä matka on pääskyllä vaeltaa,/ pakko paljon on levähtää./
Nähdä välillä paljonkin uutta/
kunnes omalle pesälle vihdoin palajaa./
Saa silloin konsertti kuulua pihoilta pitkin kylää/
ja jakaa ilon kultajyvää.

RANNALLA

Uneksin kesästä/lämpimästä hiekasta varpaitten alla/
näkinkengistä./
Kuvittelen näkinkengät pieniksi, keijukaisten veneiksi/
jotka soutavat hiljaa/
turkoosin veden pinnalla./ Helmiäinen kimaltaa/
auringon sattuessa niille./
Rannalta veteen joutuneet siniset pullot/
rannankivistä pieniksi musertuneet/
pieniksi siruiksi kuin pienet helmet./

KESÄMUISTOJA

Lämmin pehmoinen tuuli/ pyyhkäisee yli kasvojen/
mukanaan hiekan pieniä siruja/ ne koskettavat ihoa/ kuin
hieroen hetken/- ja sitten jo ovat poissa/
Ilmassa tunnen monet tuoksut/
kukkien vienot tuoksut/ nurmen vahvan lehtivihreän!/
Autojen pakokaasut/ torilla kasvisten monet tuoksut/ mansikan makean/
kalojen rapeat tuoksut/ ne veden saa nousemaan suuhun/
tunnen nälkää/ kahvikin kutsuu, ja munkit?

Niitä kaikkia kesä on täynnä.

SIKINSOKIN SEKAISIN..

Arkipäivä koostuu monista asioista- yleensä.
Milloin paistaa aurinko, milloin ukkospilvi uhkaa,
joskus tulee rakeita, joskus pyry puhaltaa...
Menee nurin moni kuppi, kun ei tulppana ollut tuppi!
Kengät menee väärään jalkaan, sukkakin on nurinpäin,
sitäpä ihmeissäni katsomahan jäin?
Moni kimurantti juttu pukkaa solmuun selvitystä saadakseen.

Kyllä siinä aivotyötä, saakin kotvan selvitellä
ja aukeaahan se kun on onni myötä!

Ei ne solmut kauan pysy, kun aukoo solmu solmulta,
sehän on kuin neulomista, menee kyllä väärinpäin.
Purkua on taito tehdä, aukee latukin jo paremmin...
Jo on saatu sikinsokin selvitetty sekainen?