Uneksin kesästä/lämpimästä hiekasta varpaitten alla/
näkinkengistä./
Kuvittelen näkinkengät pieniksi, keijukaisten veneiksi/
jotka soutavat hiljaa/
turkoosin veden pinnalla./ Helmiäinen kimaltaa/
auringon sattuessa niille./
Rannalta veteen joutuneet siniset pullot/
rannankivistä pieniksi musertuneet/
pieniksi siruiksi kuin pienet helmet./
5 kommenttia:
Pienet keijukaisten veneet... Niissä tahtoisin lipua kauas.
Kesä, keijukaisen veneet.
Kuinka ihania sanoja!
Kaunis runo!
Sinulle on jotain blogissani!
Jospa Sinulla ois mahdollisuus mennä Etelän Aurinkoon: jonnekkin Kreikkaan vaikka..:) Toivottavasti se mahdollisuus tulee!
Tässä runossa on voimakas kesän tuntu ja pidänkin tästä runostasi eniten.
Kaikissa on valtavan hienot kuvat.
Lähetä kommentti