torstai 26. helmikuuta 2009

VÄLÄHDYS MENNEISYYDESTÄ

Maisema lippuu ohitseni,/
 hitaasti ja uneliaasti./
---------
Halusin taltioida näkemäni,
 hitaasti ja uneliaasti./

Muistaisinko tätä enää koskaan?/

Kunnes vuosikymmenien jälkeen /aivan äkkiä ja yllättäen,/ 
muistin sen!/ Sen tuoksut,/ missä olin...

1 kommentti:

Harakka kirjoitti...

Se on hieno tunne, kun joitain asioita yhtäkkiä muistaakin, vielä jopa tuoksujakin!
Hienoa!
Hieno ja kaunis runo!