Kohotti vihdoin kasvonsa kevät..

 ..tuli vihdoin ja viimein!

¤

Tuli ja  lämmitti 

 kotoni kylmän 

kallion,

sitä hyväksi kulkea, 

vaikka paljain jaloin !

Jopa herätti uinuvat perhosetkin.

Ja  puhalsi pois,  ne  viimeiset jäät..

Se lämmitti järveni veden,

sorsille sopiviksi,

kasveille kaikille,

kesäiseksi 

kelluntapaikaksi.

Kaloille keinuvat lempeät laiduntalaihot.

Mieleni minun tekevi

kovin kovasti  ääntäni koettaa?

 Kavuta  kiviselle pöydälle,

haastaa  Kaiku  kisailuun.

Se vastaako takaisin,

toistaako tärkeän tarinan..

Jo on kevät täällä?
¤
¤

  Kaiku kaukaa  kallion takaa vastaakin..
takaisin:

Se on TÄÄLLÄ.ä.ä !

¤

Oikein kaunista jokaista keväistä päivää 

 .. ainakin syksyyn asti.

 Silloin  kyllä jo  toivookin sadetta saamaan..

Maireanna