niin illalla saunan jälkeen on kuin kermaa saanut kissa?
Raukea hyvä olo.
Lupa lojua sohvalla ja lukea hömppäromaania... Televisio ei anna
mielekästä katsottavaa joten voi lukea ihan rauhassa.
Itsekseen elämisessä on ne edut, että saa olla pitkittäin tai poikittain
ja katsotaanko eduiksi sekin, että saa muutenkin määrätä
olemisestaan?
Oikeastaan tunnen aika vähän tyytymättömiä sinkkuja. Vaakassa painaa
se vapaus eniten varmaankin.
On tietysti hetkiä jolloin kaipaisi sitä vahvempaa puoliskoa, jos
eteen tulee asia johon ei omat voimavarat oikein riittäisi.....
mutta pakon edessä on oppinut venymäään.
No oishan se somaa kaksin tehdä asioita, tietysti.
Joku tarvitsisi kaveria mökin raavaisiin hommiin, joku kuskaamaan mansikkamaalle
tai veisi ulkomaille. Olisihan näitä asioita monenlaisia.
Kun on oppinut siihen että oma apu, paras apu, niin ei osaa tuosta kuin haaveilla.
Niinpä tässä saunakahveja juodessa haaveilen ruusutapeteista makariin ja sukellan kirjaan.
Luen tällä hetkellä Merja Tynkkysen Valkoinen sohva Rivieralla.
Aihe on varsinainen unelmoijan lempiaihe.
Jo takasivun kerronta sisällöstä veti mukaansa; kukapa ei haaveilisi
PÄIVÄUNIA azuurinsinisistä elämästä Välimeren maisemissa?
Siellä, missä leipomot tuoksuvat,
palmut rytmittävät askeleita ja lämmin tuuli pyyhkii kasvoja?
Tämä unelma on kirjan päähenkilöllä ja hän toteuttaa unelmaansa
ottamalla aviomiehen osittaisesta vastustuksesta huolimatta
perheelle kakkosasunnon asunnon Ranskan Grassesta.
Aika mukaansa tempaavasti ja todentuntuisesti kerrottua.
Tätä lukiessa omakin unelma ainakin mielikuvissa toteutuu.
Kirjan myötä katse unohtuu jonnekkin kauas...näkee päiväunia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti