tiistai 6. tammikuuta 2009

TARINAMAANANTAI haaste nro 55/ Punainen

 

KOTIMATKA.

Kaverini luona aika kului kuin siivillä, sillä aina oli jotain mukavaa tekemistä.
( Enää en kyllä muista mitä. Niin ne unohtuvat iän karttuessa, nuoruuden asiat.
Ilmankos he sanovatkin että ette te ymmärrä, totta se on. Tämä oli sivulause.)
Kaveripiirin päivitystä ei estänyt säätkään. ( Mutta silloinhan paistoi aina ja
pakkanenkin oli sellainen mukavan kirpeä) Niinpä.

Kotimatkan varrella oli metsätaival, mutta ei sekään pelottanut.
Kello oli ties mitä, kotona varmaan jo hätäilivät ja läksytkin oli lukematta vielä!

Sidoin sukset monoihin ja tuli kiire kotia kohti. Mäet olivat yhtä lukuunottamatta loivia nyppylöitä
joten aukeapaikka oli pian ohitettu.
Tulin metsän laitaan ja edessä oli pari kilometriä aika sankkaa kuusikkoa.
Oli jo aivan pimeää. Kuu paistoi. Kuusien välissä rasahteli.
Ajattelin, että joko se susi oli tälle metsälle eksynyt kun aikuiset siitä päivällä vaihihkaa puhelivat.
Minulta salaa.
Sydän muljahteli nyt jo pelosta ja päätin että näin myöhään en ikinä enää ole jos ehyenä kotiin selviän...
Oli pakko edetä suksilla koska alkoi paleltaa..
Mitään ei syöksynyt puiden takaa.
Vähävähältä pääsin lähemmäs metsänreunaa.
Olin turvassa.
Edessä oli se suuri myötämäki ja sitten olin kotipelloilla jo! Mikä helpotuksen huokaus.Punainen kotitalo ikkunoista palavin valoin tuntui ihanalta asialta, ja läksytkin tuli luettua korkojen kanssa.

Mutta koko reissun muistona oli kauan PUNAISET posket ja varpaat!

Posted by Picasa

Ei kommentteja: