sunnuntai 18. tammikuuta 2009
VALON TUOJA
KEVÄTTÄ KOHTI
Valo lähenee kukonaskelein, varjot pakenee,
päivät täyttyy askareista pidenpään.
Aika jatkuu täyteen mittaan,
huomaa tekemättä tehdyt työt!
Kuin oisko nukkununna koko talven?
Into tehdä täyttä päivää, säteet auringon kun tavoittaa.
Illan väsymys on ehtaa uupumusta,
palkintona askareista arkisista, jotka tein.
Kevään tulo antaa aikaa, aloittaa
silmin virkein, uuden heräämistä seuraamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kevät tuo mukanaan toivoa,
mitä runostasi loistaa, kaiken surunkin keskellä.
Sinulla on toivoa jäljellä, hieno asia!
Ja hieno oli runosikin!
Lähetä kommentti