Kivi harmaa, vakaa ja vankkumaton,/meren rannalla aaltoa vastustaa./
Ei murru, ei väisty se vartijapaikaltaan,/
se aikojen saatossa vain vahvistuu./
Kohtaa kolhut ja hyökkäykset panssarillaan./
Myrsky vain mereltä pauhaa,/
... kallion luona tuntee rauhaa.
4 kommenttia:
kIVAN NÄKÖINEN PAIKKA.
Kaunis runo ja kaunis kuva!
Herkkä runosi sai ihan herkistymään...
Nuo punaiset ruusut myös... =)
Lähetä kommentti