Lämpö hellii ja pehmittäätalven kohmeista muisto vain jää.
Vihertää ja livertää, kaikkialla soi,
kuin ei kyllin kiittää voi.
Riittää puuhaa punnertaa,
puutarhassa punnertaa
Punakukat, tunteen palot,
valkoisissa, hillityt jalot
Lämpö hellii...ja pehmittää
talven kohmeista ei enää muistakkaan.
3 kommenttia:
"Lämpö hellii ja pehmittää" - aivan oikein sanot. Jotenkin tuntuu, että mielikin pehmenee tässä sirkutuksessa ja valossa.
Pehmeät ovat kukkasikin!
Kaunis runo, ja kyllä se lämpö pehmittääkin, talven kohmeet pois!
Iloa myös tuo se lämpö!
Tästä vuodenajasta tykkään, laitella kukkaistutuksia.
Lähetä kommentti