Miksi aamut tahtovat olla
kuin hidastettu elokuva
ja itse siinä päähenkilö.
Liikun kankeana kuin puu-ukko
en kuten kissa Kirnauskis venytykselle taivu
hyrräten
kermakupille
hipsuta.
Siinä minä mirriä muistutan
että ulos en tohdi astua
kun kuurassa maan havaitsen.
Sokerikuorrutusta nurmennukka
jo pystyynhän
siitä
nousee
tukka!
3 kommenttia:
Sellasia me täällä taidetaan monet ollakkin, kateeksi vähän käy sitä kissa Kirnauskista!
Onneksi ei aina tarvitsekaan mennä itseään ulos palelluttamaan.
Kaunista sunnuntaita siulle Anna. =))))))
<3
Lähetä kommentti