Käyskentelen kukkieni kanssa,
kastelukannua kannan.
Nyppään nuutuneen..
tukea hennolle annan.
Jään usein ihailemaan,
kukkamaailmaan.
Mistä tuokin,
viehkonsa saa?Mikä on se voima,
jotta joka vuosi,
se jaksaa kukoistaa?
Mistä värit ja maku,
joka kesä herää?
Liikun luonnossa herkin korvin,
kuuntelen ääniä kesäisen päivän.
Olen onnellinen päivästä tästä,
kiiruhdan kotikoivun luo.
Taitan saunavihdan tuoksuvan,
kohta saunaan astelen.
3 kommenttia:
Eikö ole ihanaa.
Hannele:
Voi, on, parasta aikaa vuodesta!
Vihdan miekin väsäsin, ihan vain sellaisen pikkuruisen, saunaa tuoksuttamaan. =)
Lähetä kommentti