Juureni tiukasti maassa,
veden sinisen
kattamassa,
kurkotan
kohti taivasta.
Kuitenkin toivon
terälehdille
kastetta
kovin.
Hennot terälehteni
kastetta janoaa..
¤
Keinun,
hiljaisessa
tuulessa,
odotan
kastetta tulevaks,
hiljaisessa
tuulessa,
pisaroita
tulevaks.
2 kommenttia:
Niin kaunista, herkkää, puhtautta kuvassasi ja runossasi!
Voi kuinka kaunis runo ja lumme upea! :)
Kiitos vierailusta blogissani, oli oikein kiva, kun kävit!
Lähetä kommentti