Kaikkea sitä ehtii kun vanhaksi elää..kokosin ensimmäisen
palapelin, minäkin.
Pitihän sentään tyttären koota reunat että pääsin alkuun ja juonesta kiinni.
Ihan rentouttavaa puuhaa. Palapelissäkin on omat niksinsä, palan muoto
ja väri helpotti tumpeloakin.
Sadepäiviksi avaan uuden pelin.
Olen jemmannut jo kaappiin odottamaan.
2 kommenttia:
Heips Anna!
Minäkin teen 1000 palan palapelejä innokkaana, monta oottaa kaapissa mullakin.
Kaunis palapeli, Venus ilmeisesti.
Kauniita kuvia sinulla.
Viimeinen ,nams! :D
Ihan ämpäri. Oletko sen itse maalannut?
Lähetä kommentti