sunnuntai 12. syyskuuta 2010

METSÄN HARMAAHERRA..


Kasvusi
 alkoi
pienenpienestä
 siemenestä.

Kohtasit
 maailman melskeen.
Pakkaset,
kadot,
 ja helteitten palon.

Myrskyä ympärillä,
Viuhui
joskus hauleja taajamalla,
sitä ihmiset
 sodaksi sanoo..

Humisit harjulla
 tuulen
 tahtoon,
  se havujesi välissä leikki.

Varttui vartesi
 mahtavaks,
suojasit
pienten taimien kasvun.

Kunnes,
tuli mahtava myrsky,
salaman
viiltävä isku.

Kaaduit rytisten,
kuin sotien sankarit!
Posted by Picasa

2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Niin koskettava runo, että piti kyyneliä poskelta välillä pyyhkiä pois.
Kiitos kauniista runostasi!

Anna kirjoitti...

Kiitos Harakka!