Ilmassa raskaana
tuoksuvi
mennyt kesä.
Punertuu pihlajan
mehevät marjatertut.
¤
Pihlajan juurella
ruohot
voimaansa valaa,
juurien
uumeniin,
uinumaan.
Pian
vaipuvat
pitkään
horrokseen.
¤
Sienirihmastot
kehräävät seittiään,
työntävät
pienten
sienien
tahmeaa
lakkia..
.....
....kohti
kirpeää
syksyistä
päivää.
1 kommentti:
Voi, että, kuin niin todella kaunis syksy runo tämä!
Niin kaunis ja oikeaa elämää mukana!
Lähetä kommentti