..Hytisee
hangella
pienen pieni
hiiri!
¤
Sitä palelee..
¤
Täristen,
sen
viikset vipattaa/
sitä palelee..
On pakko painaa eteenpäin
kohta kangistuu.
Sitä palelee.
On pakko paeta
kohta kuolo käy!
Niinpä
pienet jalat
alkaa piipertää.
¤
¤
etsii
suojaa
lähitalon alta.
jäljet
pian vain
lumeen jää...
kun hiiri pääsi lämpimään..
¤
¤
¤
Lumihiutaleita
alkaa sataa
hiljalleen..
ja
niin peittyy hiiren tie.
Ja lämpimässä hiiri uineksuu.
2 kommenttia:
Oi kun niin ihana runo, ja niin ihanaaa,kun hiirulainen pääsi karkuun, ja jäljet meni piiloon! Siellä turvassa on nyt, ja lämpimässä!
Tulin taas välillä kurkkimaan, mutta pian tuun taas jäädäkseni, joskin harvemmin kuitenkin.
Harakalle:
Ankaran talven jännitysnäytelmä ja sen onnellinen loppu, onneksi!
Lähetä kommentti