Kalamies

Hän on kalamies

.

.

hän on vanha kalamies

.

.

Hän tiesi parhaat apajat

ja kalaisammat veet.

Ei  hän jäänyt aamulla nukkumaan

vaan   lähti veneelle kulkemaan.

Kun aamuaurinko lämmitti kasvojaan

hän haaveili miten kalaa nostetaan.

Hän kuunteli miten laine löi veneen laitoihin

kun tarttui veneen airoihin..

Hän kuunteli luojan luotuja hartaana tuhdollaan

jo vähän huonolla kuulollaan.

Tämä  vanha kalamies

hän,  vanha kalamies.

¤

Kun illalla kotiin käy

ei murhetta kasvoilla näy

vain väsymys tuntuu askelissa

kun reppu painaa selässä.

Hän on vanha kalamies.

Se vanha kalamies.

Ja illalla tyynylle hän  painaa pään

 mieli raukea uneen jää..

¤

Kun aamuaurinko lämmittää kasvojaan

oli ikiunessa kalamies ainiaan.

Hän oli vanha kalamies

vanha kalamies.

¤

Tämä runo herätti aamulla ja se oli pakko kirjoittaa heti muistiin.

Jotenkin kuulen tässä Jukka-Pojan äänen?

Maireanna