Hän on kalamies
vanha kalamies.
.
Joka tiesi parhaat apajat
ja kalaisammat veet.
Ei hän jäänyt aamulla nukkumaan
vaan lähti veneelle kulkemaan.
Kun aamuaurinko lämmitti kasvojaan
hän haaveili miten kalaa nostetaan.
Hän kuunteli miten laine löi veneen laitoihin
kun tarttui veneen airoihin..
Hän kuunteli luojan luotuja hartaana tuhdollaan
jo vähän huonolla kuulollaan.
Tämä vanha kalamies
hän, vanha kalamies.
¤
Kun illalla kotiin käy
ei murhetta kasvoilla näy
vain väsymys tuntuu askelissa
kun reppu painaa selässä.
Hän on vanha kalamies.
Se vanha kalamies.
Ja illalla tyynylle hän painaa pään
mieli raukea uneen jää..
¤
Kun aamuaurinko lämmittää kasvojaan
oli ikiunessa kalamies ainiaan.
Hän oli vanha kalamies
vanha kalamies.
¤
Kaikille vanhoille kalamiehien muistolle
.
Maireanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti