Silloin oli kuuma kesä,/ siellä, kuten täälläkin./
hikihelmet kasvoilla,/ja norokujat valui pitkin pintaa../
Tahmoi ajatus ja äly,/ otti päähän melu, häly./
Tahtoi pois, meren hyvään syliin,/
vieraisiin kyliin../ tuntemattomiin./
Tahtoi maistaa outoruokaa,/
juoda vieraan viihdejuomaa../
Niinpä menin, olin, ja tulin pois,/
ei kotimaata vaihtaa vois!
2 kommenttia:
Kaunis runo.
Ja kyllä se kotimaa on aina se paras maa!
Kiva. Muistot on hienoja.
Lähetä kommentti