sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

HUHTIKUU-KOVA KUU

Huhtikuu on aina kevään tulon aikaa, jota odottaa koko kovan talven. Kohdallani kuitenkin huhtikuu tietää surun kuuta, sillä kaksi on poissa joukosta. Joiden olisi ajatellut olevan ajassa vielä jälkeenikin.
Mutta toisin oli määrätty ja se on ylitsepääsemätön asia jota en voi ymmärtää...

Mennyt aika, kuin kadotettu aika.

Muistot haaleiksi haihtuvat.

Vuosien virroissa viruvat.


Timantteina pilkahtavat,

eläväksi heräävät,

ilo olleesta parantaa.
























Posted by Picasa

4 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Otan osaa suruusi...


*halaus*

Harakka kirjoitti...

Sulla on ollut raskasta aikaa!
Otan osaa suruusi.
Mutta muistoissa kaikki pysyy.
Koskaan ne eivät kuole.
Ja kuin runossasi, kerroit,
timantteina eläväksi heräävät!

Halit sulle ja voimia jaksaa!

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Menneistä ajoista tiedän vain, että ainoa mitä katuu, on asiat, joita EI tee... sanonut jotain kivaa, soittanut. Hyvissä muistoissa on myös arvonsa.

savis kirjoitti...

Ihania enkeleitä! Suuren surun kokeneella se on aina läsnä, toki suru vuosien mittaan muuttaa muotoaan niin, että sen kanssa oppii elämään. Voimia!

http://savisuti.vuodatus.net