sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

KUIHTUUKO KOSKAAN....

Posted by Picasa
Nupusta puhkeaa
kukkasen lapsi
samoja geenejä/
valoa , vettä
 janoon
anoo
¤
Kasvua
kohti uutta
Edessä elämän ilot
Kokemukset hunajaiset
sekaan sattuvi karvaskin.
Kaiken se kohdallaan kokevi.
¤
Kun
 tulee ilta,
 ajan mittari pysähtyy
Kuihtuu kukka
 jäljelle jääkö,
pelkkä muisto vain.
¤
Ne
kimpuksi kokoaa
hän, kukkaset nämä
Ei unohdu kukkasen elämä.
Vieno tuoksu viestinä vielä...
¤

4 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Elämää, eri muodoissa. Kaunista.

Harakka kirjoitti...

Kauis runo,
elämänkaariruno.

Anna kirjoitti...

Hannelen paratiisi ja Harakka: Kuvasta lähtee runon aihe. Pitäisi ehkä kokeilla kuvattomia runojakin, miten eläväksi sen saisi...

Una kirjoitti...

Kaunista...




Kuivatuissa ruusuissa on aina vielä himpun verran taikaa jäljellä.