Nupusta puhkeaa
kukkasen lapsi
samoja geenejä/
valoa , vettä
janoon
anoo
¤
Kasvua
kohti uutta
Edessä elämän ilot
Kokemukset hunajaiset
sekaan sattuvi karvaskin.
Kaiken se kohdallaan kokevi.
¤
Kun
tulee ilta,
ajan mittari pysähtyy
Kuihtuu kukka
jäljelle jääkö,
pelkkä muisto vain.
¤
Ne
kimpuksi kokoaa
hän, kukkaset nämä
Ei unohdu kukkasen elämä.
Vieno tuoksu viestinä vielä...
¤
4 kommenttia:
Elämää, eri muodoissa. Kaunista.
Kauis runo,
elämänkaariruno.
Hannelen paratiisi ja Harakka: Kuvasta lähtee runon aihe. Pitäisi ehkä kokeilla kuvattomia runojakin, miten eläväksi sen saisi...
Kaunista...
♥
Kuivatuissa ruusuissa on aina vielä himpun verran taikaa jäljellä.
Lähetä kommentti